*

KristiinaWilska

New life, new rules

  • New life, new rules
  • New life, new rules
  • New life, new rules
  • New life, new rules

Nyt on todettava, että kylläpä elämässä voi tapahtua paljon suhteellisen lyhyessä ajassa. Joskus elämä vain ottaa sellaisen käänteen, että kaikki mullistuu yhdellä rysäyksellä. Toki varoitusmerkkejä löytyy, mutta yleensä ne huomaa vasta sitten, kun jotain on jo tapahtunut.

Aloitin yhteisöpedagogin opintoni Humanistisessa ammattikorkeakoulussa Turun kampuksella viime syyskuussa. Kuvittelisin, että tämä oli se käännekohta, jonka jälkeen asiat vain rullasivat pois paikoiltaan ja hetken reunalla killuttuaan, tipahtivat tyhjyyteen.

Rakastan opiskelua. Rakastan sitä, että saan kehittää itseäni ja rääkätä aivojani erilaisten pohdintojen ja opintojen parissa. Haluan kokea oppivani ja kehittyväni jatkuvasti. Jos koen, etten ole oppinut aikoihin mitään, ahdistun ja turhaudun, koen itseni hyödyttömäksi. En pidä siitä, että aivoni lyövät tyhjää. Minulle suurinta nautintoa on päästä painimaan jonkin kinkkisen pulman parissa, pohtimaan kysymyksiä, joihin ei tarvitse välttämättä olla vastauksia. Näistä syistä olin valtavan innoissani koulun alkamisesta. En malttanut odottaa, viimeinkin pääsisin kehittämään itseäni oikein kunnolla. En ajatellut lainkaan kuinka paljon aikaa koulu syö. En tietenkään kadu koulun aloittamista, en tarkoita sitä, olen yhäkin innoissani koulusta ja opiskelusta, mutta en vain ymmärtänyt kuinka paljon opintojen aloittaminen vaikuttaisi yksityiselämääni.

Opintojen mukana minulle avautui aivan uusi maailma ja sosiaalinen elämä. Useamman vuoden kaverittomuus loppui ja äkkiä minulla olikin sosiaalisia kontakteja. Ihmiset halusivat hengailla kanssani ja tottahan toki minä halusin hengailla heidän kanssaan. Varsinkin opintojen alussa tuli käytyä uusien kavereideni kanssa monissa paikoissa. Hengailimme paljon yhdessä ja en usko, että minulla on koskaan ollut sillä tavalla hauskaa. Opintojen jatkuessa vietin toki alkuinnostuksen laannuttua hieman vähemmän aikaa kavereideni kanssa, mutta silti heidän kanssaan tuli pyörittyä riemulla. Tämä tarkoitti tietenkin sitä, että olin kotona hieman vähemmän kuin aikaisemmin ja kotona ollessani aika kului pitkälti koulutehtävien kanssa painiessa. Minulla kun on taipumus haalia itselleni velvollisuuksia ja luottamustehtäviä. Nautin silti joka hetkestä.

Viitisen viikkoa sitten aloitin ensimmäisen työharjoitteluni. Harjoittelu koostui pelkästään iltatöistä, joten vietin entistä vähemmän aikaa kotona. Ymmärrettävää mielestäni. Joskus halusin myös mennä jonnekin kavereideni kanssa, jotta elämä ei koostuisi pelkästään työstä ja kodista. Kaikkien on joskus pakko irroitella. Ottaa hieman aikaa kavereiden kanssa ja päästää irti arkisista huolista ja murheista. En ollut koskaan tuntenut olevani niin elossa. Minulla oli oikeasti elämä. En ottanut huomioon miten tämä vaikuttaisi parisuhteeseeni. Olin ajattelematon. Ajattelin vain sitä, kuinka halusin elää kunnolla.

Kuten tähän luettuaan arvata saattaa, erohan siitä tuli. Yhteinen koti ja yhteinen elämä murenivat ja äkkiä huomasin pakkaavani laukkujani. Surusta huolimatta tiedostin tämän olevan paras ratkaisu. Minä olin siirtynyt elämässäni uudelle sivulle, parisuhteeni ei ollut. Oli mielestäni lähinnä luonnollista, että parisuhde ei kestä niin täydellistä muutosta. Aiemmin en poistunut kotoa lähes koskaan, koska en kokenut, että kodin turvallisten seinien ulkopuolella on minulle mitään. Nyt hinguin ulos tapaamaan kavereita ja se tuli yllätyksenä kumppanilleni. Tuli se yllätyksenä minullekin.
Parisuhteeni siis päättyi ja päädyin kaverini luokse asumaan siksi aikaa, kun löydän itselleni jonkin muun paikan, jossa olla. Rahani vähenivät myös radikaalisti ja aika-ajoin koen olevani suoranaisessa pulassa. Eron tuottamasta alkujärkytyksestä selvittyäni olen huomannut, että tämä ratkaisu toimii ainakin minulle hyvin. Totta kai sitä on surullinen hyvän suhteen päättymisestä, mutta uskon, että näin on paras ja on mukavaa, kun ei tarvitse vastata tekemisistään kenellekään.

En tiedä mikä tämän postauksen pointti sinänsä oli, mutta koin tarvetta avautua minulle tapahtuneista asioista. En avannut eron aiheuttamia tuntemuksia tällä kertaa kovin syvällisesti, mutta ehkä kirjoitan aiheesta erillisen postauksen joskus. Nyt aloitan uuden elämäni ja nautin siitä niin paljon kuin vain voin. Kiitos entiselle kumppanilleni kaikista vuosista ja kaikkea hyvää meidän molempien elämään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Negatiivisista elämäntilanteista lukiessani en oikein tiedä onko oikein painaa "suosittele" painiketta. Sosiaalisessa mediassa ollessa sitä kuitenkin tahtoo jotenkin osoittaa ymmärrystä, jopa ihmisten kirjoittaessa henkilökohtaisia blogeja. Ehkä kommentti on parempi; joku on lukenut tämän ja kokee sen koskettavaksi koska on nähnyt samanlaisen elämäntilanteen. Sisällytetään leikkimielinen kehotus positiiviseen ajatteluun - et sentään joutunut muuttamaan takaisin vanhempien luokse, kuten allekirjoittanut kerran AMKssa opiskellessa.

Käyttäjän KristiinaWilska kuva
Kristiina Wilska

En tiedä kuvailisinko tilannettani negatiiviseksi kuitenkaan, kun näin loppupeleissä miettii : ) Olen tullut sihen tulokseen, että näin on parempi ja loppujen lopuksi olen onnellisempi näin. Tottahan toki tilanne vaatii totuttelua, mutta kaikesta selviää jotenkin. Lähinnä joku kämppä olisi kiva saada, etten joudu punkkaamaan ärsyyntymiseen asti ihmisten nurkissa. Kiitos kommentista, on ihanaa tietää, että ihmiset lukevat kirjoituksiani ja jopa pitävät niistä : )

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield
Käyttäjän KristiinaWilska kuva
Kristiina Wilska

Tein luokanopettajan sijaisuuksia ala-asteella. Muut ajat jumitin kotona.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Suoraan sanottuna ... suurin piirtein ... sellaista elämä on.

Käyttäjän KristiinaWilska kuva
Kristiina Wilska

Näin on. Joskus ei mene suunnitelmien mukaan, mutta yleensä asiat tuppaavat järjestymään parhain päin. Loppujen lopuksi.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Tässä elämää nähdessä ja omaa aikaansa todistaessa on alkanut enenevissä määrin heräämään kysymyksiä parisuhteen kannattavuudesta. Siinä missä 50-luvulla parisuhteen tai avioliitton varaan saattoi luottaa kohtalaisen paljon, eivät tänä päivänä parisuhde tai avioliitto ole kovinkaan vakaita sopimuksia. Pettäminenkin on enenevissä määrin ok ja uskollisuus alkaa muistuttaa pikku hiljaa tiukkapipoisuutta. Kyllähän nyt elämään kuuluu seksuaalisten fantasioiden toteuttaminen!

Vaikka itsekin olen nyt miehenä parhaassa pariutumisiässä, niin enemmän ja enemmän näyttää siltä, ettei se yksin oleminen olekaan kovin huono vaihtoehto. Ehkäpä yhteiskunnassa perhe tärkeimpänä instituutiona tulee pikku hiljaa korvaantuneeksi jonkinlaisella fuckbuddy-verkostolla, jossa vapaa seksi kukoistaa ja vanhemmuus muuttaa muotoaan. Lapsia voisin kyllä haluta saada. Luovuttaako spermaa, siittääkö lapsi ja ruveta viikonloppuisäksi, vaiko tehdä kuten Jani Toivola ja ruveta YH-isäksi vuokraamalla kohtu omalle spermalle, kas siinä pulma!

Käyttäjän KristiinaWilska kuva
Kristiina Wilska

Parisuhde on toki muuttunut sitten 50-luvun, mutta itse uskon parisuhteen laadun olevan ihmisistä kiinni. Kaikki eivät kuitenkaan toisiaan petä ja avoimet parisuhteet ovat kuitenkin yhä melko harvassa. Uskoisin, että negatiivinen vaikutelma parisuhteista kumpuaa lähinnä siitä, että julkiseen levitykseen ei tule tarinoita täysin terveistä parisuhteista. Esimerkiksi media tykkää mässäillä lähinnä tarinoilla epäonnistumisista ja heittää mausteeksi päälle vielä kertomuksia mitä kummallisemmista seksuaalisista fantasioista.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset